Mistä on hyvät luottamushenkilöt tehty?

Kirsi Kunnaksen suomentamassa klassikkolorussa pienet pojat oli tehty etanoista, sammakoista ja koiranhännäntupsukoista. Tytöissä oli ainakin sokeria ja kanelia. Mutta mistä on hyvät luottamushenkilöt tehty? - toivottavasti ei ainakaan ketunhännäntupsukoista kainaloissa.

Luottamushenkilöt tekevät päätöksiä, joten kysymystä voisi lähestyä ensin sen kautta:

Mistä on hyvät päätökset tehty? - Kuuntelusta, keskustelusta, avoimuudesta, yhteistyöstä, oikeudenmukaisuudesta, luotettavista tiedoista. Huolellisesta valmistelusta ja hyvästä tiedottamisesta. - Niistä on hyvät päätökset tehty.

Toisaalta kysymystä voisi lähestyä tarjonnan kautta: - Mitä muuta äänestäjälle on vaaleissa tarjolla, kuin grillimakkaraa, jäätelöä ja ilmapalloja?

Yksi on oman kylän asialla, toinen koko kunnan asialla ja kolmas ajaa seudullista asiaa. Yksi on lasten ja nuorten asialla, toinen lapsiperheiden, kolmas ikäihmisten asialla. Yhdelle tärkeitä ovat terveydenhuolto ja hyvinvointi, toiselle opetus ja koulutus, kolmannelle yritykset ja elinvoima. Vaalimainonnassa on tehty avauksia ainakin lääkäripalveluiden, joukkoliikenteen, kylien kehittämisen, lasten ja nuorten tukemisen, vanhustenhuollon palveluiden, kuntamarkkinoinnin ja poliittisen yhteistyön lisäämisestä. - Tälläkin kerralla jokainen voi varmasti löytää ehdokastarjonnasta omansa, siitä ei pitäisi jäädä äänestämisen kiinni.

Kun kaikki nämä toiveet ja ideat toteutetaan, niin kaikille saadaan taas paljon hyvää ja elämä voi jatkua huolettoman iloisena. Siltä varalta, että kaikkia näitä saataisiin edistettyä, tarvitaan vielä parempia ideoita, näiden kaikkien rahoituksen kattamiseksi. Ja siltä varalta, että nämä kaikki eivät toteutuisi, tarvitaan myös rohkeutta ja kykyä luopua jostain, joka tuntuisi hyvältä ja tärkeältä. Kaikkien vaalien varmin voittaja on jokainen kuntalainen, joka pitkän odotuksen jälkeen pääsee vihdoinkin selaamaan somessa vaalimainoksista vapaita keskusteluja.

Julkisen talouden suhteen valtakunnan tasolla tulee avauksia "veropohjan tiivistämisestä" erilaisin keinoin ja toiselta laidalta avauksia verotuksen keventämisen tarpeista. Yksi syö kakkua, ennen kuin toinen on ehtinyt leipoakaan ja kolmas on vasta etsimässä taikinaan reseptiä. Voi käydä niinkin, että sekaan lipsahtaa liikaa hiivaa ja taikina kohoaa hallitsemattomasti. Vähintäänkin sokerin tilalle lipsahtaa suolaa. Joskus kakun voi pelastaa vähän paksummalla kermavaahtokerroksella ja nätillä koristelulla. Päätökset eivät koristelulla kuitenkaan parane, vaikka niiden viestintään vähän sokeria ja kanelia sirottelisi päälle.

Järkevän kuuloisissa avauksissa puhutaan palveluihin panostamisesta priorisoimalla ja painottamalla asioita eri tavoin nykyisten menokehysten puitteissa. Tarpeet muuttuvat esim. ikärakenteen muuttuessa ja tämä tuleekin olemaan ajankohtaista. Kun näitä avauksia tuodaan julkisuuteen, on näkyvästi esillä se lisättävä panostus ja sen hyvät vaikutukset. Aina ei muisteta kertoa, mikä olikaan se asia, johon samalla panostetaan entistä vähemmän. Jotta päätöksenteon kaikkia vaikutuksia voidaan avoimesti arvioida, molemmat pitäisi kertoa, jos nyt ei samassa virkkeessä, niin peräkkäisissä kuitenkin.

Sellaista päätöstä tuskin on vielä tehtykään, jossa olisi pelkkiä hyviä puolia, vaikka paljon hyvää saataisiin aikaan. Pahimmillaan ollaan klassisen rutto vs. kolera valinnan äärelläkin. Toisinaan valitaan vähiten huonoa vaihtoehtoa, toisinaan parasta. Asioita voidaan saada nopeastikin eteenpäin. Joskus vastaan tulee seinä, toisinaan liian korkealla oleva rima, mutta silloinkin pitää malttaa alittamasta sitä. Käteen voi osua täyskäsi tai käteen voi jäädä luu, joskus hanska, joka on suosiolla laitettava naulaan.

Mistä siis lopulta on kyse?

Osataanko päätöksenteossa tunnistaa tarpeet, muodostaa tilannekuva, jäsentää ratkaistavat haasteet, löytää ratkaisukeinot, valita ja päättää oikeat keinot, ja saada ne toteutumaan.

Kuulostaa yksinkertaisemmalta kuin onkaan. Kaikissa näissä vaiheissa pitäisi löytää myös yhteinen näkemys muiden kanssa. Ja kuten tiedetään, toinen ihminen on aina erilainen, siinähän piilee sekä elämän suola, että sokeri. Toisaalta, mikäs muita on ajoittain miellyttäessä, itsensä kanssa joutuu olemaan koko ajan. Kaikki päätökset ovat jossain määrin tekijöidensä näköisiä. Hyvän hallintotavan lisäksi niissä pitäisi näkyä sama inhimillisyys.

Päätöksenteko, ei ole vain sarja kokouksissa tapahtuvia, muusta elämästä erillisiä tapahtumia. Se on asioiden kantamista ja kannattelemista mukana myös kokousten ja vaalien välillä. Se on onnistumisia ja pettymyksiä, itsensä ylittämistä ja rajallisuuden kohtaamista. Se on ihmisenä olemista kaikkine siihen kuuluvine hienouksineen ja rajoitteineen. 

Jos listaisi kaiken, mistä on hyvät luottamushenkilöt tehty, tulisi pitkä lista tarvittavia ominaisuuksia, taitoja, kokemuksia ja osaamisia, eikä kellään voi yksin olla niitä kaikkia. Toivottavasti kuntiin saadaan valtuustoja, jotka ovat yhteisöinä enemmän kuin yksilöidensä summia.

Yksittäisiä asioita tai teemoja tärkeämpää on tapa, miten kaikkea päätöksentekoa kunnassa hoidetaan. Päätöksenteossa ei voi valita käsittelyyn vain itse haluamiaan asioita, mutta aina voi valita, millä asenteella ottaa asioita vastaan. Että nähtäisiin kaikkien rajojen ja omien mielipiteiden yli ja hoidettaisiin yhdessä kaikki vastaan tulevat asiat ja tilanteet mahdollisimman hyvin.

Eli mistä ne onkaan tehty, ne hyvät luottamushenkilöt? 

- Oikein lyhyesti kun tiivistäisi, niin suhteellisuudentajulla ja harkintakyvyllä pääsisi hyvän luottamushenkilön rakentamisessa jo hyvin pitkälle.