”Modernin ihmisen tärkein tehtävä on huolehtia, että maailmassa riittää pölyttäjiä.”
Näin kommentoi lauluntekijä, taiteilija Heikki Salo mehiläisharrastustaan, eräässä lehtihaastattelussa. Kommentti on osuva ja tarkka oivallus siitä, mikä isossa kuvassa on lopulta tärkeintä, ja miten pieniä yksittäiset teot voivat olla sen edistämiseksi.
Vaalikoneissa oli jälleen kysymyksiä, joissa esiintyi tyypillistä vastakkainasettelua ympäristön ja talouden/työpaikkojen välillä. Niissä laitetaan kuntavaaliehdokkaat vastaamaan, pitäisikö ympäristö asettaa talouskasvun tai työpaikkojen syntymisen edelle. Aina silloin kun nämä asiat tuntuisivat vastakkaisilta, olisi hyvä laajentaa vähän näkökulmaa ja pysähtyä pohtimaan, ovatko ne sittenkään vastakkaisia asioita. Jos ne siltä tuntuvat, katsotaan todennäköisesti yksittäistä asiaa ja hetkellistä tilannetta. Kun otetaan perspektiiviä pidemmälle tulevaisuuteen, niin näkökulma avartuu ja näidenkin asioiden yhteys näyttäytyy uudessa valossa.
Tuttuna ja kuntatasollakin läheisenä esimerkkinä tästä voisi toimia pohjaveden suojelu. Sen vuoksi asetetaan esimerkiksi määräyksiä, jotka voivat rajoittaa jotakin toimintaa pohjavesialueella. Monet yritykset käyttävät prosesseissaan vettä raaka-aineena ja kaikki yritykset tarvitsevat vettä toiminnassaan joka tapauksessa. Veden saatavuuden ja laadun turvaaminen myös tulevaisuudessa on näin ollen yleisesti yritystoiminnan edellytysten turvaamista pitkällä tähtäimellä, vaikka se määräysten muodossa näyttäytyisi juuri nyt yksittäisessä tapauksessa toimintaa rajoittavalta.
Olen päässyt mukaan ilmasto-ohjelman laatimiseen kahdessa eri kunnassa ja havainnut, että toisaalta monet kuntien ilmastotoimenpiteistä näyttävät globaalissa mittakaavassa hyvinkin pieniltä. Mutta suuri opetus on ollut, miten paljon kunnissa on jo aiemmin tehtyinä energiatehokkuuden ja ilmaston kannalta positiivisia tekoja, vaikkei niitä suunnitelmallisina ilmastotekoina olisi ajateltukaan. Esimerkiksi kiinteistöjen lämmitysmuodon muutoksilla, vedenkulutuksen vähentämisellä tms. asioilla on tavoiteltu lähinnä taloudellisia säästöjä, mutta saatu samalla aikaan positiivia ympäristö- ja ilmastovaikutuksia. Joskus hyvät teot voisivat olla sellaisia, joita tapahtuu ihan tekniikan kehittyessä ja markkinaehtoisesti kysynnän muuttuessa. Siis ihan ilman sääntelyn lisäämistäkin.
Samaan aikaan kun ilmastokeskustelu on saanut enemmän palstatilaa, on luonnon monimuotoisuus vasta nousemassa yhtä tärkeäksi keskustelun aiheeksi. Monissa kunnissa lähiluonto ja luonnon virkistyskäytön arvot ovat nousseet näkyvämmin esille myös osaksi kuntamarkkinointia. Tutkimustietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista on tullut lisää ja erilaisiin hankkeisiin on ollut rahoitusta tarjolla. Panostukset voivat tarkoittaa esim. ulkoilureittien toteuttamista tai vesistöjen kunnostusta, jotka kaikki parantavat elinympäristön laatua ja lisäävät asukkaiden viihtyvyyttä.
Ympäristö on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vaikutusten näkyvyys ja nopeus vain vaihtelee eri asioiden kesken. Pienillä teoilla on sitä suurempi vaikutus, mitä useampi tekee saman pienen teon. Riippumatta siitä, mitä mieltä itse kukin olisi ympäristöön tai ilmastoon liittyvistä kysymyksistä, suurin osa meistä toivoo elämän jatkuvuutta. Jotta elämä jatkuisi, tarvitaan pölyttäjiä. Eli seuraavan kerran, kun jättää laiskuuttaan nurmikon leikkaamatta, voikin hyvällä omallatunnolla todeta antavansa omaa panostaan elämän jatkuvuudelle. Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia ja huolehditaan että maailmassa riittää pölyttäjiä.
