Osallisuus on tekemistä ja kokemista - yhdessä kulkemista askel kerrallaan
Osallisuus - tuo muodikas, uudeksi mielletty toimintatapa kunnissa. Mitä se pitää sisällään ja miten sitä voisi kunnassamme edistää. Sana osallisuus tuo mieleen osallistumisen ja vaikuttamisen eri muodoissaan. Kuntalaisten oikeuksista osallistua, säädetään suoraan kuntalaissakin. Muodollisia toimintatapoja tärkeämpää voi kuitenkin olla ihmisten kokemus osallisuudesta tai sivuun jäämisestä.
Monet kuntien uudet käytännöt alkavat suuremmista kunnista, joissa kehittämiseen ja kokeiluihin on paremmat resurssit. Usein pienemmistä kunnista lähtevät käytännöt liittyvätkin pienemmän organisaation joustavuuteen ja nopeampaan reagointikykyyn. Osallisuuttakin tulisi lähestyä skaalautuvana asiana. Kaikissa kunnissa ei voi, eikä kannata toteuttaa kaikkia osallisuuden muotoja samalla mallilla, vaan valikoiden niitä, jotka juuri siinä kunnassa olisivat sopivimpia ja toteuttamiskelpoisia.
Osallisuus on laaja kokonaisuus erilaisia asioita. Monessa kunnassa asiaa on lähestytty laatimalla ensin osallisuusohjelma tai jokin muu kokonaisvaltaisempi suunnitelma erilaisista osallisuuden ja osallistamisen keinoista ja niiden toteuttamisesta. Jo tämäkin vaihe voi olla osallistava. Esim. kuntalaiskyselyiden perusteella voidaan kartoittaa toiveita ja toimintatapoja, joita osallisuusohjelmaan kootaan.
Osallisuuden toteuttaminen on kuntalaisten, yhteisöjen ja kunnan välillä tapahtuvaa vuorovaikutteista toimintaa ja viestintää. Kokonaisuuden hallinta ja käytännön toteutus edellyttää kunnalta huomattavaa työpanosta koordinointiin ja viestintään. Toiminta ja odotukset pitää suhteuttaa käytettäviin resursseihin. Hausjärvelläkin osallisuuden toteuttamiseen pitäisi valita keinoja, joissa kunnan työpanos on suhteutettu organisaation nykyisiin resursseihin. Suurempien kuntien kaltainen osallisuuskoordinaattorin tms. henkilön rekrytointi ei varmasti ole se realistisin vaihtoehto, vaan hyvin maltillisilla odotuksilla kannattaa asiaa lähestyä.
Tieto-osallisuus on osallisuuden muoto, joka tarkoittaa avoimen ja laajan tiedonsaannin mahdollisuuksia. Tiedon pitäisi olla saatavilla aina, ei vain silloin kun erikseen pyydetään. Tämän osallisuuden edistäminen olisi periaatteessa helppoa; Välineitä tiedottamiseen on jo olemassa, loppu on kiinni tekijöistä ja tahdosta, toki osin ajankäytöstäkin.
Suunnitteluosallisuus on edellistä vuorovaikutteisempi muoto, jolla kuntalaisten osallistuminen esimerkiksi elinympäristön tai palveluiden suunnitteluun tuodaan avoimemmaksi. Näiden molempien kehittäminen voisi tarkoittaa esim. asukas- ja yritystilaisuuksien lisäämistä, sähköisten asiointipalveluiden laajempaa käyttöä, verkossa tapahtuvaa tiedon jakamista ja erilaisten kyselyiden lisäämistä asioiden valmisteluvaiheissa.
Päätösosallisuus tarkoittaa vaalien ja äänestysten ohella mm. kuntalaisaloitteita, virallisia kuulemismenettelyjä ja muutoksenhaun mahdollisuuksia, jotka ovatkin pitkälti lainsäädännöllä ohjattuja. Osallistuva budjetointikin kuuluu tähän kategoriaan ja sen toteuttaminen on vapaammin kuntakohtaista. Siinä tarjotaan vaihtoehtoja, kuntalaisten äänestämällä valittaviksi. Suosittuja kohteita monissa kunnissa ovat olleet omaan lähiympäristöön tai harrastusmahdollisuuksiin liittyvät panostukset.
Jos osallisuus on vain kunnan toteuttamien toimenpiteiden valintaa, osallisuuden kokemus voi jäädä passiivisemmaksi, vaikka valmiit asiat jäävätkin kuntalaisten käyttöön. Jos kohteet valittaisiin niin, että kuntalaiset itse osallistuvat myös toteuttamiseen, syntyisi yhteisöllisempi kokemus osallisuudesta. Some-keskusteluissa on esitetty esimerkkinä kylä-/taajamakohtaista määrärahaa. Osallistuminen on yhteisöllisyyttä, jota edistäisi paremmin kaikkia kuntalaisia yhdistävien kohteiden löytäminen. Monitaajamainen kunta ja sen kuntalaiset tarvitsisivat enemmän yhdistäviä, kuin erottavia tekijöitä.
Tähän mennessä osallistavan budjetoinnin kohteet ovat eri kunnissa olleet positiivisia panostuksia. Mutta mahdollista, ainakin teoriassa, olisi vaikeissa tilanteissa antaa kuntalaisten valittavaksi myös sopeuttamisen ja säästämisen toimenpiteitä. Antaisi varmasti erilaisen kokemuksen osallisuudesta ja vaikuttamisesta.
Toimintaosallisuus on aktivoiva ja perinteikäs muoto, josta ainakin talkootöillä on hyvin pitkä perinne. Myös tapahtumien järjestämisen tai yhdistystoiminnan tukeminen ja yhteistyö osuu tähän kategoriaan. Hausjärvellä tämä on ehkä viime vuosien näkyvimpiä ja puhutuimpia osallisuuden muotoja, jolla on saatu paljon hyvää aikaan. Toimintaosallisuudelle on esim. teknisellä toimialalla määräraha ja käytännöt joilla kunta tukee hankkeiden materiaali- ja tarvikekustannuksia.
Kun osallisuus synnyttää usia rakennelmia ympäristöön, tulee myös varmistaa, mitä se tarkoittaa käytön ja huollon kannalta koko elinkaarensa aikana. Esimerkiksi laavujen, kuntoportaiden, koirapuistojen tai vastaavien toteutusta tuleekin kunnissa ohjata jo rakennettujen alueiden yhteyteen, mikä helpottaa niiden kunnossapitoa jatkossa.
Yhdistyksissä osallisuushaasteena on ollut jo pitkään aktiivisten ihmisten löytäminen mukaan toimintaan. Osallistujien lisäksi toimintaan tarvittaisiin tekijöitä ja järjestäjiä. Tämä saattaakin olla suurempi haaste kuin kunnan ja yhdistysten välisen yhteistyön toimivuus.
Toimintaosallisuus synnyttää vahvaa osallisuuden kokemusta, koska kuntalaiset itse ovat paitsi ideoimassa, myös toteuttamassa. Hausjärvellä ollaan tässä asiassa hyvällä tiellä, kunhan pidetään ideoiden lisääntyessäkin kiinni tasapuolisista käytännöistä.
Osallisuus on yksilö- ja tilannekohtaista. Sen kokemus voi syntyä itsensä toteuttamisesta tai toisten hyväksi tekemisestä. Osallisuuden kokemus syntyy, kun saa aikaan haluamaansa muutosta, tai ymmärtää, miksi muutos ei olekaan mahdollinen. Osallisuutta on sekin, että kuntalaiset saavat luotettavaa ja ymmärrettävää tietoa. Kaikissa osallistumisen muodoissa tarvitaan myös matalan kynnyksen keinoja osallistumiseen. Monilla voisi olla aikaa tai kiinnostusta hetkellisesti, muttei mahdollisuutta sitoutua toimintaan pitkäaikaisemmin.
Osallisuus voi olla yhdessäoloa ja yhteisöllisyyden tunnetta toisten ihmisten kanssa. Kaikilla ei ole voimavaroja tai mahdollisuuksia olla itse aktiivisena, tekemässä ja toteuttamassa. Heillekin pitäisi löytää sopivia keinoja saavuttaa yhteenkuulumisen ja osallisuuden tunnetta. Toisilla on mahdollisuus loikata, toisilla astua askel, kaikilla ei sitäkään. Yhteinen matka samaan suuntaan, on muiden ottamista mukaan - osaksi joukkoa - osalliseksi.
